On kulunut aikaa,
minä olen kulunut
on viimeinen sana
arkun kanteen
naulaksi lyöty
minä
ajelehtinut,
irti sinusta
viimeinkin
vastatuuleen
vastavirtaan,
kunhan tie johtaa
irti sinusta
saata jälleen
uusi nainen
kotiin
suutele ovella
"soitellaan"
sinä sanot
jälleen uusi ovi aukeaa,
kuka vanhaa ehtii sulkemaan
Sillä suloisella tavalla,
olet pirullisen taitava.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana, varsinkin viimeinen säe, joka kokoaa koko runon täydelliseksi.
Hekumallinen, tunteita tuulimyllyn lailla kiertoon laittava runo, pidän tästä :)
Joskus irti pääseminen vie uskomattoman kauan, vaikka käytännössä kyseistä ihmistä ei enää kohtaisikaan. Surutyö jatkuu pään sisällä kauan, kunnes jonakin päivänä huomaa olevansa oikeasti ja aidosti irti.
Tässä on monia tunteita; helpotusta, katkeruutta, pettymystä.. Hienosti kuitenkin kokonaisuudeksi kietoutunut.