Aika makaa pysähtyneenä
sydämeni kostean harmaalla
sumusuolla.
Siellä aurinkoisten päivien
viimeisetkin valojuovat
haihtuvat hiljalleen pois
syntyäkseen uudelleen eloon
pehmeän usvapeiton alla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuvaat taitavasti. Onneksi ne valojuovat syntyvät uudelleen. Sumusuolla makaamassa olen aina välillä itsekin. Sieltä onneksi pääsee aina pois...
Kaunista
Surun ja haikeuden verhoama kaunis runo.
Kaunista, fantasiamaista kerrontaa. Hieno tuotos.
Sivut