Muurit edessäsi kaatuivat, kuin dominopalikat.
Edessäsi alastomana seisoin, uskoen että tällä kertaa et minua verille ruoski, julmuudellasi raiskaa.
Keveästi niittyä pitkin kuljin, jalat tuskin maahan koskien, rakkaudesta, yksipuolisesta täyttyen.
Nyt kun nurkassa istun, vanhaa huopaa hartioilleni kiskoen, en enää edes yritä haavojani paikata, veren valumista estää.
Kyynel vain poskelle kuivuen, omaa typeryyttäni kiroten.
Sinisilmäisyyttäni vihaten.
Viikatemiestä kylään rukoillen.
Selite:
Sen siitä saa, kun uskoo siihen, mitä toinen puhuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
