Päivien kulku,
pitenevät päivät keväässä.
Vuosien kulku,
aika ajassa lyhenevän tuntuu.
Minä kumarrun,
päivä kerrallaan liekkini hieman hiipuu,
elämänlanka lyhenee.
Mutta liekki sielun, valo ymmärryksen,
kirkastuu vuosi vuodelta,
sammuakseen, katketakseen,
päivien päässä,
elämän ehtoossa mielen sammuessa,
synapsi kerrallaan,
henkäystä viimeistä odottaen.
Päivien kulku,
takaperin eletty elämä-
muistoissa mennyt jonka näen,
edessä tuntematon tulevaisuus.
Tässä koko elämä-
sydämenlyöntien välissä,
tässä hetkessä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea.
Tuo loppusäkeistö saa aikaan ylimääräisen sydämenlyönnin, tykytystä. Vau !
hienosti runoilet elämänmatkasta, juuri noinhan se menee, pitää vain vahvasti tarttua jokaiseen hetkeen että sen tietää eläneensä, runosi kosketti
Osuva runo elämästä
melko totta. ja kauniisti kirjoitettu
Herkkä, kaunis runo
Wau!
Tässä koko elämä, sydämenlyöntien välissä
Hieno!!!!!