Ja ei kun menoksi...

No just joo,-- Ja minä LÄHDIN juuri noiden viimeisen säkeistön sanojen takia,--Koska halusin enemmän tahdoin enemmän rakastin enemmän,-- ja se mitä oli tarjolla ei ollut minua varten,-eikä riittänyt. Jotenka nyt uudessa elämässäni ainakin vielä olenki saanut juuri tuota kaikkea puuttuvaa. Ainakin vielä.........

Näin se on nähtävä...ei kannata odottaa odottavaa. Realistinen, mutta tunteikas runo.

Runosi otsikko on runoon nähden jotenkin letkeä ja huoleton, mutta itse runo -
herkkä, rakastava, luopumisen tuskaisa ja silti muka-helppo-lähtö. Ensimmäinen lause, säe pysäyttää. Hämmentää. Rakkaus kaiketi aina hämmentää, mutta sitä ei ajattele. Tässä tarjoilet hämmennyksen heti alkupaloiksi ja se pysäyttää. Lyhyillä lausella irrotat isoja oloja, tunteita. Annat lukijalle tilaa, etkä pureksi kaikkea. Tykkään siitä! Tuo loppu tuntuu/kuulostaa helpolta, mutta kun oikein ajattelee - niin epäilen suuresti. Aivan kuten tässä yritettäisiin hämätä jääjää...ei haluta näyttää todellista kipua.

Rakkaus on yksinkertainen asia, sydän kertoo, mihin jäädä tahtoo...

Rakkaus on joskus pelottavaa,jos se on teillä tietymättömillä...rakkautta on monenlaista...rakkaus on tunteiden täyttymistä,sydämmien yhtymistä...kosketuksen täydellisyyttä.
Pakeneminen ei ehkä auta mitään...en tiedä.Runosi kosketti.

Oh.
Tämä jotenkin kosketti.
En tiedä onko minulla sitten tällaisia kokemuksia...
Kaunista. Hyvin kerrottu.
Pidin.

Tämä kosketti todella. Pidän runon ilmavuudesta, sitä on helppo lukea. Tällaiset tunteet vaativat tilaa leijata lukijan ajatuksiin ja ne on kirjoitettu huolellisesti.... niin etteivät kyyneleet saa kynän kärkeä värisemään... Ja mitä tuohon loppuun tulee, niin voimia se vaatii, mutta toisinaan niin on tehtävä. Minunkin oli pakko ja nyt vain yritän selviytyä. Hyvä ja ehjä teksti! Kiitos tästä!

Ihana ! Mukavaa sanataiteilua :)