Muistoissani yhä palaan tähän paikkaan,
väliin pylväiden graniitinharmaiden
Kun suljen silmäni, voin kuulla sen,
vanhan laulun rakkauden,
joka ennen pyhätössä soi,
Siitä kauneuden kadonneen kuulla voi
Olenko järjiltäni?
Osaa en sanoakaan,
mutta luotan;
vielä seinät rapautuneet
väreissä nähdä mä saan
Selite:
Temppeli-sarjani kolmas runo
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oih, tämä on oikein kaunis, herkkä. Alku oli vangitseva ja loppu ihanan positiivinen.
Monitasoinen, minun oli helppo samaistua tuohon runon luomaan tunnelmaan.