eilen vielä sinut näin
kasvojesi kirjon
huultesi hymyn
sarkastisenkin
aina valmiina sanailuun
niin taitavaan
kävelen sairaalan loputonta käytävää
koputan huoneesi ovea
niinhän on tapana
hoitaja juoksee perääni
juuri kun avaan oven
tyhjään huoneeseen
sterilisoituun tyhjyyteen
tapasin sinut ruumishuoneella
monien luukkujen takaa
avasi hiljainen mies yhden
veti esiin sinun ruumiisi lakanan alta
vahankalpeat kasvosi
suljetut silmäsi
ja minä huusin kauhuissani
ikävässäni
nyt minä huudan unissani
painajaisessani
sen huudon tukahdutan aamulla tyynyyni
etteivät vaan naapurit kuulisi
minun tuskaani
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo hiljentää. Totisesti.
Suru on käsinkosketeltavaa.
koskettava ja raastava surusi on runossasi vahvana
Raastavaa Surun tunnetta runossasi... koskettaa lukijaa syvältä.