hetkittäin kaiken oudosta kulmasta näin

Runoilija Miggis

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.4.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Hetkessä ihmisen elämä lopettaa olemisensa, kuutamon mukana unelmat tuhoutuvat ja vaivaisuus lisääntyy nuoruuden kadotessa suonista. Vain menneisyyden sanat jäävät muistuttamaan entisistä hyvistä ja huonoista hetkistä, kunnes nekin katoavat jonnekkin bittiavaruuteen. Nämä ovat minun muistoni ihmiskunnalle minusta.
 

Hetki hetkeltä tunnelma niskaan painettaan luo, eikö tässä taaskaan mikään oloon helpotusta suo.

Toiset ryyppää, toiset juo, toiset sanoista peräkkäisistä tarinoita kummallisia luo.

Ei ne yksikään keinoista todellista pakoa tarjoa, on vain monenmoista hetkellistä armahdusta, herneistä loppuvaa palkoa.

Taivaan tummat pilvet, mielessä pyörivät erilaiset ilmeet, hetkittäiset muistot menneestä kovin kiehtovasta.

Miksi silti herään aina haaveesta samasta?

Onko tullut haukattua pala liian suurta kakkua, voiko sokeriseen taikinaan sittenkin hukkua?

En taida taaskaan osata öitäni nukkua.

Mikä pistää ihmisen miettimään asioita arvaamattomia, kenties toive siitä että haaveet eivät olisikaan niin tavoittamattomia.

Onneksi sentään voi jäädä muistelemaan ilmeitä somia.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot