Uskontunnustus

Runoilija kosketuslaukaus

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.10.2004
Viimeksi paikalla: 4.11.2020 13:32

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Nauran kuin Golgatan hyena, ilman iloa, uhmasta alakuloisuudelle
 

Yritän nukkua kiihtyneestä puheesta huolimatta
mutta unikutsuni on liian väsynyt kuuluakseen.
Vain ne piinallisimmat pedot,
joita et onnistunut nöyryyttämään,

tulevat.

Tuohtuneet äänet yhtyvät toisiinsa,
satuttavien sanojen ohikiitävä kiima.
Sana sieltä toinen täältä,
vain puolitotuuksia, osa-ajatuksia vailla kokonaisuutta,
koska se minulta tieten tahtoen kätketään.

Ja äkkiä kaikki, josta minun piti olla ylpeä,
kaikki kaunis ja hyvä,
muuttuu halvaksi ja hävettäväksi.

Suljen silmäni.

Henkilökohtainen sotani itseäni vastaan.
Valehtelen, etten usko omaa valhettani.
Mitä minä ajattelin, kuka kuvittelinkaan olevani?
Kuinka sinä muka armahtaisit minut
tästä kolmen huoneen helvetistä?
Sinä, jolla on käsissäsi kaikki kauneus maan päällä.

Katso vielä viimeisen kerran suoraan silmiini,
sen viimeisen kerran, pisimmän kaikista,
ohikiitävän hetken, joka lyö kasvoille kuin ikuisuus.

Katseesi kauneus samaan aikaan sattuu ja tekee keveäksi.

Kuule vain kerran kun huudan äläkä kuitenkaan kuule.
Anna minun lopultakin vain juosta kumoon maailmojen rajat,
kunnes oleva lakkaa olemasta.

Älä Jumalan tähden enää pysäytä antaaksesi turhaa toivoa!

Kuuntele kun tunnustan totuuteni,
vain minun totuuteni ja koko totuuteni,
mitään siihen lisäämättä ja mitään pois jättämättä.
Riisun naamioni, kaiken valheen ja vieraskoreuden,
ja annan katseidenne pieksää kasvoni
kuten yli vuosikymmenen kestäneen sotani aikana.

Kuten niin usein ennenkin,
aina usein ennenkin,
kierrossa johon itse itseni kahlitsin.

Minä, sielultaan sairaan sissin tytär,
uskottoman vaimonhakkaajan
ensimmäisen sarjan nuorimmainen,

minä rakastan näitä rikoksentekijöitä
kuten vain vanhempiaan voi rakastaa
vaikka heidän tekonsa ja tekemättömyytensä
meidänkin polvellemme kostetaan.

Me olemme kaksi maailmaa ja minä olen maailmoista väsyneempi,
vuosissa nuorempi, historiassa vanhempi ja viheliäisempi itseään olevaa.

Sinä se samainen uni meren ääreltä,
virvatuli joka piti pinnalla yön syvimmässäkin sylissä
luvaten kaiken, kieltämättä mitään.
.
Lopulta särkien jokaisen sanan,
valheeksi vääristäen
vahvimmankin valan.

Selite: 
Niitä harvoja kertoja, jolloin kykene puhumaan Petojeni päälle, ohi ja yli. Sinulla vain ei ole korvia, joilla kuulla.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot