toive turhako?

Mie oon tällänen ikuinen haaveilija... pohdin, mietin ja kattelen ympärilleni.

Kyynään tulee tartuttua lähinnä silloin, kun elämä potkii päähän, tai (toinen ääripää) onni on myötä.

Koin tunteen, haaveilin, elin elämääni, kattelin miten toiset elää omaansa...

Sen mitä minulle siitä vierähti kieleen,voit itse lukea...

pitää tai olla pitämättä.
Jokaisella meistä kuitenkin on valta päättää se itse.

Runoni voivat olla jopa suoraan tästä elämästä, täysin sfääreistä vetästyjä tai jotain siltä väliltä. Ettei juuri kannata vetää mitään hätäisiä (suoria) johtopäätöksiä...

Ja joissakin olen tieten tahtoen käyttänyt aikas kärjistettyjä tunteita... saadakseni luotua mielestäni hyvän runon.

Haluan kiittää kaikkia sivuni lukijoita mielenkiinnosta ja palautteesta.

ISO KIITOS! =)
Ja kirjoittamisen iloa teille kaikille!