Hyvä

Äärellä luonnon mä hiljentäyn
kuni lapsonen ihmetellen.
Sieluin mun on ihan onnessaan
tästä kaikesta kaunihista.

Kaukana poissa on ahdistus,
epäilys, mi mun mieltäin vaivaa.
Taakse on hyljätty valtatie,
kaiken nähdä saan uusin silmin.

Oi, kaikki kukkaset loistossaan
nään kuin kerran mä ensimmäisen!
Linnut mun laulavat päihdyksiin,
sieluin siivittävät ne lentoon.

Täältä jos katsoisin taaksepäin,
verkon valheiden nähdä saisin.
Nyt ympär mun onni kietouu
kuni totta vain kaunis oisi.

Pieni oon sylissä maailman,
pieneks jään, jos vain saan mä päättää.
Niin on mun sieluni rauhainen
eläissäin täällä tähtein alla.