Aurinkotuuli puhalsi suortuvan kasvoiltani
vaikka eihän sen olisi tarvinnut, sinä
olisit poiminut sen huulillasi
Ja me nauroimme, hiekanjyvät
iholla ja
epäilyksensiemenet ihon alla
- eikä hymyni hiponut korvia, ei -
se oli tyhjä, kolkko sisältä ja ulkoa
Hymy varisee kasvoilta aikanaan, hiekka
sulaa pois
Solisluita kutittelee, kihelmöi
vieläkö pyyhkäisist itsesi näkyviini
ja
hipoisit rohtuneita huulia
Mutta ei, epäilyksemme painaa liiaksi minussa
sinut nielaisi kokonaan, valovuosia sitten
Tiesitkö että
hautaudun edelleen hiekkaan
Hiekalla edelleen makaan, tuuli hiuksia rutistaa ja
ilma on täynnä kitkerää suolaa
Selite:
Silloin ne sanoivat että olemme Väärin, vuosien jälkeen ne sanovat että tämäkin on Väärin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Saanen sanoa, että tekstisi ovat suorastaan loistavia. Iskevät minuun ja kovaa. Sanojenkäyttö on kontekstiin sopivaa, mikä on minusta yksi osoitus lahjakkuudesta.