Mä nukkumaan levolle käyn,
mustat mietteet mut uniin tuudittaa
ja hetken olen haavoittuvainen.
Oveeni koputetaan,
minä avaan
pimeys mua syleilee,
ja silloin olen maassa menneessä;
missä veri värjää maan,
ei sula sydämestä jää,
ja kuolemankoira
se ulvoo, laulaa vaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi