Edes jonakin

Runoilija Neulatyyny

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.3.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Oli kerran ihminen
joka nauroi kun oli iloinen
ja antoi itkun tulla kun se oli tullakseen.
Sitä ihmistä pelotti pimeässä, ja valoisassa se katseli silmät suurina kaikkea, mitä näki.
Se meni nallen viereen nukkumaan, ja rakasti ja vihasi omiaan kaikin voimin.
Aarteinaan se säilytti simpukankuorta ja linnunsulkaa.
Kun se suuttui tai innostui,
ei se välittänyt missä oltiin,
tai mitä muut sanoivat,
koska se ei vielä yrittänyt olla kukaan muu kuin oli.
Se ei vielä tiennyt, miten tukkoon menee,
kun pidättää itkuaan ja tärvelee ilonsa.


Sitä ihmistä minulla on ikävä.

 

Peilaan itseäni sinusta
tunteitasi peilaan

eikä minulla muuta ole
ja sinäkin muualla

Näinä sateisina sunnuntai-iltoina,
yksinäisinä,
kun en saa unta

en edes sinua

Toivon joskus




kumpa vain voisin
kaukana itsestäni, ajatuksistani

Väristä sadepisaroina, perhosen siipinä,
hämähäkinseitissä,

Kiinni edes jossakin,
osana jotakin

Merkitä.>

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot