Unelmaani elän jo kolmatta vuotta,
sua rakasta en mä suotta,
tukenani kun olet aina.
Joskus kuitenkin kun meinneitä mietin,
kuinka sitä yhtä tunnetta vain etsin
se jossain sisälläni edelleen kun on.
Osaa en mä edes enää
ajatuksiain sanoiks pukea,
arkiko sanojani halua ei lukea.
Iltaisin toivon aina mä vain
kunpa sen kutkuttavan tunteen takaisin sais,
sitä mä aina vain hakemalla haen.
Kunpa jälleen yksi toiveeni täyttyisi,
yllätys suuri mua oottaisi,
rakkaus mahtavin haikeuden tän häätäisi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
