Yöt olivat viileitä
niiden tuulet vaikeroivat hiljaisimpina koko huoneessa
jonka nurkissa hämärä värjyi
kuin alakuloinen kitaran sävel
jota se poika tapasi joskus näppäillä
hopeasormillaan
unettomina tunteina
se tyttö puristi kaulaansa jossa roikkui
ketjussa
lasinen norsu
sen tytön puuterilumikasvot
kurottivat
anoivat tuhkakuuta
sen tytön vartalo oli spiraalilla
sotkeutuneena lakanaan
jonka päällä se poika joskus tapasi loikoilla
sen tytön jokainen pisama
jokainen auringonhehkuinen hiuskiehkura
kaipasi sitä poikaa
joka sai nostettua sen tytön avaruuteen ja
jonka tähtikipinöiden tuiskeessa
suuteli sitä pehmeästi ja
yritti turhaan kutittaa sitä
toden totta
se tyttö kuvitteli uneksivansa
jolloin pienet syöksyhampaat
porautuivat kämmeniin
Selite:
Olipa kerran - jos tuhannenkin - ikävä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oh my gaad <3 ;__; TÄÄ OLI AIVAN USKOMATTOMAN IHANA. ja meet kyl koko runoilija mun suosikkeihin, nää on jotain taivaallista nää sun runos. rakastuin. *alemmuuskompleksi*
puuterilumikasvot tallettuivat kämmeniksi kasvoilleni<3
Koskettavia vertauksia ja hienoja tunnelmia.
Halusin lukea tän runon hitaasti että voin kuvitella kaiken tämän mielessäni. Todella taidolla tehty.
Mie pidän näistä mielenliikkeistä runossasi. Kuljetat lukijaa ihan mielesi mukaan. Lähes tunnen tuon tytön ikävän. Suorastaan raaka on runon viimeinen säe ~vaikka niinhän se on unelmasta herääminen todellisuuteenkin.
hrrh.. on muuten aivan uskomattoman kaunista ja mimimäistä sanailua.
hiljainen, värisevä kuutamo ja kuristava ikävä.. kaunis poika, kaunis tyttö.. aivan mieletön runo. tää on ihana. <3
ps. kultakutriseni kirjota useemmin, sä oot selkeesti niin lahjakas sanojen kanssa! <3
ihana! tulee niin paljon kuvia mieleen :) sellaista kuunvalolla valaistia ja maagista... ja surullista, vähän kuollutt.
Aivan ihana runonen sulta taasen <3
Tuli mieleen SMG:n musiikki.
Ihastuin lopetukseesi, tosi upea ^^
Eikun säveltämään tätä kitaralla :)) Aivan ihana <3 Suosikkeihin koko sydämelläni perkele!