Kun täällä sataa,
minä kastelen kukkasia.
Autan maata tulemaan suoksi, johon vajota.
Kukaan ei ole nimennyt
näitä kukkia,
sillä ne kasvavat ojissa
ja ne näyttävät rumilta niin,
ettei niitä kestä katsella.
Ne poistuvat nopeasti ajatuksista
hävyttömyyksineen.
Minä huomaan nämä kukkaset,
kun kukaan muu ei niitä huomaa.
Minä pidän huolta näistä kukkasista,
kun kukaan muu ei niistä välitä.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Hadeksen | Lohtu | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| Hadeksen | Hehkuvana | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| Hadeksen | sellainen, mitä voi ihmetellä, vaikka tietäisi mikä se on | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| Hadeksen | Synkät, linnunmuotoiset varjot | 2.11.2006 | 1 | Runo |
| Hadeksen | hanget | 1.11.2006 | 2 | Runo |
| Hadeksen | Hän, joka on tottunut pimeään | 25.10.2006 | 0 | Runo |
| Hadeksen | kaunis lauluääni | 25.10.2006 | 3 | Runo |
| Hadeksen | Älä koske minuun pimeä | 6.7.2006 | 3 | Runo |
| Hadeksen | Isorintainen siskoni kävi Rhodoksella | 23.5.2006 | 1 | Runo |
| Hadeksen | He häpeävät multaansa | 21.5.2006 | 5 | Runo |
Kommentit
Luin kaikki runosi ja ne ovat mahtavia!
Käytät herkullisen synkkiä kielikuvia ja runoissasi on kummallinen tempo, joka tehoaa ainakin minuun.
Tämä runo on erittäin lohdullinen. On hyvä,
että joku pitää huolta niistäkin, joihin muut ei tohdi kajota...