Synkät, linnunmuotoiset varjot

Synkät, linnunmuotoiset varjot maalaavat
taloani - vaikka asunkin vielä siellä,
voisi se yhtä hyvin olla autioitunut.

Minä rakensin taloni itse,
silti uskoin, että se kestäisi talveen.
Kun jään talviunille,
ei haittaa olla taivasalla,
sillä en herää,
enkä tiedä.

Puiden lehdet muuttuivat läpinäkyviksi
ja iltapäivään mennessä lumi oli sulanut.
Kuului kun lehdet rouskuivat,
se riipivä ääni, kun joku on tulossa lähemmäksi,
kun joku on käymässä päälle.
Talven varjo.
Juon kupin teetä, jossa on hunajaa.
Ja synkät karhunmuotoiset varjot piirittävät
huteraa taloani.

Sillä karhut ehkä nukkuvat talven,
mutta niiden varjot eivät.
Ja minä ehkä nukun talven,
mutta minun varjoni ei.

Ja karhujen varjot syövät hunajan varjoja.
Ja minun varjoni etsii paikkaa maailmassa
samassa epätoivossa, ja se kauhistelee kaatuvaa taloani,
sillä kun se on maan tasalla sillä ei ole enää
varjoa, missä asua.