Kylmä lasi
Yksi uusi aamu.
Takana taas uneton yö, heräsin koiranunestani
sanoihisi: "Rakas.. "
Olisiko, olisiko liian myöhäistä sanoa: "anteeksi"?
"Koskaan ei ole liian myöhäistä". Toisaalta, sanotaan.
Mutta haluan vain rakkautesi, haluan sen.
En tahdo sanojasi, tahdon rakkautesi.
En tahdo lupaustasi, tahdon rakkautesi.
Tahdon sinut.
Annoin ajan valua käsistäni, läpi sormien.
Loputtomuus loppuikin lyhyeen.
Maahan putosin nopeasti, ja rajusti.
Heräsin ja huomasin, sinä puutuit.
Nyt tekee mieleni vain kaatua, unohtua.
Huomenna odottaa ikuisuus.
Katseeni lasittuu.
Yksin, en voi sietää tätä helvetillistä tuskaa.
Puhalla minuun se rakkaus, jota ilman,
minä kuihdun.
Selite:
Se hiljainen hetki, kun päästin huuliltani ne koirat irti.
Jotka raatelivat meidän molempien sydämet.
Oli ikuisuus.
Nyt enää hiljaisuus. Kosketan sinua, vedä minut takaisin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
