mävaan

jos se päivä 
olisi ollut eri vuonna 
se tunti 
eri kuussa 
illan suussa 
samasta ovesta käyty ulos 
ja erilainen olisi ollut 
koko tarinan lopputulos 
ei oltas jouduttu 
ei haarasta samalla tiellä poistua 
ja katsottu eri paikoista 
saman auringon nousua 

ja niin mä unohdan 
parvekkeeltasi näyttämäsi tähdet
kadotan 
iholtani huultesi jäljet 
en muista enään 
silmiesi väriä 
hiustesi tuoksua 
käsiesi tuntua 

on kuin 
sua ei olisi koskaan ollutkaan 
ne päivät siltä keväältä
hukkuu muiden muistojen sekaan 
vain jos oikein kovasti muistelee 
kauniita asioita susta 
mieleeni haahuilee
hetken voi viipyä niissä muistoissa 
kunnes 
olet uudelleen poissa

joka kerta 
olet enemmän 
muistojeni muokkaama 
et luultavasti enään 
laisinkaan todellisuutta vastaava
kun ikävöin, ikävöin ajatusta 
ajatus, joka tuo lohdutusta 
mutta todellisuus...
todellisuudessa oltiin oikeat 
väärään aikaan 
mutta niin kait on parempi
kuin että ei oltais tavattu lainkaan 

sillä ei voida itseltämme pilata 
yhtäkään kaunista mielikuvaa 
sovimme toisillemme täydellisesti
ikuisesti