Hauras mieli
Paleltaa, huulet sinertäen.
Tunteet nimeltä: suru, viha, epäonni, ne mielessäni kilpaa vilisevät.
Yrittäen päästä kilpaa ääneen, yrittäen hallita ja sortaa.
Viha hokee:” vihaa vihaa, vihaa kaikkea, vihaa elämääsi, vihaa itseäsi.”
Suru vuorostaan hokee:” olet yksin, täysin yksin. Unelmasi sinulta viety, jätetty yksin, et ole minkään arvoinen, surullinen sielu vaeltaen päämäärättömästi ympäriinsä, eksyksissä, riippakivi.”
Epäonni huutaa:” Olet epäonnistunut, kaikessa. Sinusta ei ole mihinkään.. turhaan edes yrität, et tule kuitenkaan onnistumaan. Olet epäonnistunut.”
Hiljennyn kuuntelemaan päässäni kaikuvia huutoja, ilmassa leijuvia sanoja, loukkauksia.
Ajatukset minut vievät mukanaan. Satuttavat, jättäen jälkeensä kaikua, epävarmuutta, kipua ja surua.
Kaukaa kuuluu kuiskaus, hento ja kaunis, ainutlaatuinen, erottuen muista äänessä olevista tunteista.
Sen kuunteleminen ei satu korviini, päinvastoin, tunnen oloni rauhalliseksi. Huutava kaiku tuntuu kaukaiselta. Hiljennyn keskittymään, yrittäen saada selkoa.
Hengitän syvään antaen kuiskauksen tulla lähemmäksi, osaksi minua.
Kuulen sanat:” armo.. lohtu.. arvokas, korvaamaton, tärkeä, kaunis, turva.. ”. kuuntelen jatkoa vaitonaisesti, keskittyen.
Avaan silmäni, tuntien sen. Lämmön ympärilläni. Jokainen kuiskattu kaunis sana kumoaa huudetut loukkaukset. Tunnen jälleen pystyväni tasapainoilemaan ympärillä myrskyten.
Ilman vastoinkäymisiä en olisi tässä juuri nyt, entistä vahvempana. Tämä myrsky ei minua saa liikahtamaan. Tämäkään myrsky ei minua kaada, vaikka minuun jättämättömät arvet piiskaakin.
Tunteet nimeltä: suru, viha, epäonni, ne mielessäni kilpaa vilisevät.
Yrittäen päästä kilpaa ääneen, yrittäen hallita ja sortaa.
Viha hokee:” vihaa vihaa, vihaa kaikkea, vihaa elämääsi, vihaa itseäsi.”
Suru vuorostaan hokee:” olet yksin, täysin yksin. Unelmasi sinulta viety, jätetty yksin, et ole minkään arvoinen, surullinen sielu vaeltaen päämäärättömästi ympäriinsä, eksyksissä, riippakivi.”
Epäonni huutaa:” Olet epäonnistunut, kaikessa. Sinusta ei ole mihinkään.. turhaan edes yrität, et tule kuitenkaan onnistumaan. Olet epäonnistunut.”
Hiljennyn kuuntelemaan päässäni kaikuvia huutoja, ilmassa leijuvia sanoja, loukkauksia.
Ajatukset minut vievät mukanaan. Satuttavat, jättäen jälkeensä kaikua, epävarmuutta, kipua ja surua.
Kaukaa kuuluu kuiskaus, hento ja kaunis, ainutlaatuinen, erottuen muista äänessä olevista tunteista.
Sen kuunteleminen ei satu korviini, päinvastoin, tunnen oloni rauhalliseksi. Huutava kaiku tuntuu kaukaiselta. Hiljennyn keskittymään, yrittäen saada selkoa.
Hengitän syvään antaen kuiskauksen tulla lähemmäksi, osaksi minua.
Kuulen sanat:” armo.. lohtu.. arvokas, korvaamaton, tärkeä, kaunis, turva.. ”. kuuntelen jatkoa vaitonaisesti, keskittyen.
Avaan silmäni, tuntien sen. Lämmön ympärilläni. Jokainen kuiskattu kaunis sana kumoaa huudetut loukkaukset. Tunnen jälleen pystyväni tasapainoilemaan ympärillä myrskyten.
Ilman vastoinkäymisiä en olisi tässä juuri nyt, entistä vahvempana. Tämä myrsky ei minua saa liikahtamaan. Tämäkään myrsky ei minua kaada, vaikka minuun jättämättömät arvet piiskaakin.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit