Lumihiutaleet laskeutuva hennosti haudallesi.
Siitä on kulunut vuosi, kokonainen vuosi.
Ystävä rakkain, lähdit liian varhain.
Hän haki sinut aikaisin, liian aikaisin.
Rukoilin sinua takaisin. Rukoilin häntä viikkoja, kuukausia, mutta turhaan.
Oli liian myöhäistä, olit suudellut kuoleman huulia.
Öisin tulet uniini. Istumme nurmikolla,
sateenkaaren alla.
Olemme vain minä ja sinä, ei muita.
Muistelemme menneitä, suunnittelemme tulevaisuutta.
Luulin hänen ottaneen sinut kokonaan pois.
Mutta olin väärässä.
Olet muistoissamme ja sydämissämme ikuisesti.
Sitä kukaan ei voi meiltä pois ottaa,
ei edes itse luoja.
Selite:
Näin tossa outoa unta jonka ajattelin kirjoittaa runon muotoon.. kai tääki on tapa käsitellä surua..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullinen ja kauniisti kirjoitettu runo.
Aivan mahtavaa tekstiä! Upea, koskettava.
Otan osaa.
*kiitos sanoistasi ja suosikista* <3
tämä koskettava runo saa kyllä kyyneleet silmiin. Erittäin kaunis ja jollakin tapaa hauras runo.
Tuttuja fiiliksiä.itse menetin yhden ystäväni 09 isänpäivänä.että vaikka siitäkin tulee 2v täyteen.niin en usko että koskaan pysty häntä unohtmaan.sen verran hieno ihminen kuitenki.