sokeriton

Jotain outoa oksentaa aivoissani.

Janoan uutta kuolemaa,
uutta syntymää,
punaisen huumaista satiinisokeutta,
täyteläisyyttä.

Sadannen elämäni vuotavasta nurkasta,
syntyy uusi universumi,
joka kasvaa eksponentiaalisesti.

Tarunhohtoinen tulevaisuuteni
on jo täällä,
UV-maalilla maalattuna.
Sen saa näkyviin oikeanlainen valo, 
oikea taajuus.

Ruutukuoseja ja kukallista nahkaa,
narutopin herkkä raja.
Ja jähmettynyt jäinen olemukseni,
joka jumittaa,
jumittaa,
jähmettyy hetkeen.

Unohdan edetä, unohdan toimia, 
unohdan olla normaali.

Ja tuo mahtava soturi,
kuningatar joka ei rakoile,
ei koskaan kaadu tai romahda.
Ei valu, vaan on aina vahva,
ylväs kuin kreikkalainen patsas.
Ja joka päivä erilainen.

Tuo elämän näköinen sielu,
tanssii kesken työpäivän
ja moninkertaistaa kaiken sen, 
mikä on hykerryttävää tässä maailmassa.