Kaupungit kaikkialla samanlaisia,
keinuvassa kivisyydessään
hehkuvat saavuttamatonta lämpöä.
Ruohonkorret ja oksat ojossa ja
Tammenterhot litistyneinä asvalttiin.
Mielten luolat johdattavat sykettä janoisten ansoihin
ja maljamme kaatuvat taas uudelleen
onkaloihin joista tanssivat linnut
kaartuvat auringonnousua kohti.
Siellä vieraiden haukotukset tarttuu
ja kultainen karma taivaalla pelottaa.
Paksuin sivalluksin betoni hymyilee
mairea aavistus takaraivollaan.
Talojen taakse annoin itsestäni valon,
piikkien katveessa kallistuvan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit