Taas tavallinen arkisuus yössä
jossa hytkähdysten pitäisi tuntua huimaavilta.
Oksien yllä siintää rajojen ylin mahdollisuus,
jota tavoittelen viiman kantama avaruus takanani.
Versova häkki hautautuu alleni.
Varmojen vastausten haavat
avautuvat Mostarin yössä,
vuotaen kuumaa hämmennystä
jokaiseen soluun.
Kiireinen liike sielussa
velloo pahoinvoinnin lailla,
lietsoen paniikkia levottomuudellaan.
Armahdan vieraan kiukun
ja tallennan lakaistut tunteet niskanikamiin.
Nojaan vinoon kunnes herään jälleen harmoniaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit