Nimetön
Pitkään aikaan
en ole sanoja kirjoittanut
Kumitin kaiken,
heitin roskikseen
tai en edes koskenut
paperiin
Juuri nyt tunnen,
ettei ole muuta vaihtoehtoa
kuin yrittää kuvailla tunnetta
joka sydämeni pinnalla väreilee
Olen väsynyt.
Menetän uskoani
elämään ja itseeni
Yritän elää kuin murheita
ei olisi
ne ovat vain lehtiä syksyisin,
ohi kulkiessa tallon ja samalla ihailen
Olen saavuttamassa tasapainoa,
keskipistettä, tukipilaria
jonka avulla pysyn kasassa
etten murene...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi