Hänen kävellessään
sumuisessa metsässä
ja niiden
niin hiljaa
pienessä tuulessa
narisevien
vanhojen puiden
surullisuus
sai hänet
ymmärtämää
elämän rajallisuuden
ja sen
mihin hän
on menossa
eikä se
suunta hänellä
enää muutu
vaikka
kuinka hän
niitä
katuen anelisi
anteeksi
tekojaan ja
tekemättä jättämiään
asioita ja
tekoja joita
hänen
olisi pitänyt
tehdä
joten hän
ei vaivaudu
katuen anelemaan
anteeksi
koska
se ei
enää muuta
sitä
suuntaa hänelle
mihin hän
on menossa
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut