Kun toiselle tuskaa aiheuttaa,
se omaa maailmaa helpottaa.
Kunnes tajuaa,
kuinka väärin tein,
en muuta voi tehdä kuin rakastaa,
itkeä verisin rantein.
Annathan mulle anteeks,
vaikka saatoin murhetta aiheuttaa,
kuinka sydän voikaan satuttaa?
Toivon, että tunnet mun kaipuun,
sinut vain mä haluun.
Pilvilinna romahti,
sydämessä kolahti.
Omantunnon tuska,
rinnassa leijuu syyllisyyden usva.
Sua kaipaan niin,
tuuthan taas mun uniin?
Lupaa, ettet petä mua ikinä,
sydämessäin riehuu rakkauden kipinä.
Kerran sut unohdin,
kuinka hitossa mä voin?!
Kaiken mokasin,
sua satutin,
Vai jotakuta muutako vain rakastit?
Vähemmän aikaa kanssas vietin,
iltaisin vain sua mietin.
Kuinka saatoin sua syyttää,
kaiken murheen muille syssää?
Onko mulla vielä mahdollisuus,
unohtaa todellisuus,
muistaa vain sut,
heivata sivuun muut?
Jätätkö mut nyt yksin kulkemaan,
maailmaa yksin tallaamaan?
Virheen tein ja sen myönnän,
syyllisyyden harteiltani työnnän.
Olen pahoillani kaikesta,
rakkaudestani aidosta.
Annatko anteeksi minulle,
en vois olla vihainen sinulle.
Ethän vaihda mua keneenkään muuhun,
sun vuokses hyppäisin vaikka kuuhun.
Tiedän, että väärin tein,
nyt sen sulle myönnän kyynelein.
Miksi koittaa unohtaa,
kun en voi muuta kun rakastaa?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
