Rakkauden kaipuu mielessä kasvaa,
vaikka ulkona aurinko paistaa.
Yksin istun sisällä itkien,
hän taas kotonaan sydäntäni särkien.
Jokin murtaa minua sisältä päin,
tiesin, että tässä kävisi näin.
Sä oot mun kitaraJumala,
ei houkuttele edes humala.
Katselen, kun soitat kitaraas,
pistät peliin parastas taas.
Vieressä istun silmät kostuen,
puolestasi itken kyyneleet ylpeyden,
onnekkaana saan tuntea tunteen sen,
tälläista koskaan kokenut ole en.
Muut soittajat nielevät pölyä,
niiden soitto on vaan mölyä.
Sydän lyö kovempaa kuin mikään muu,
silmäsi loistaa kuin taivaalla kuu.
Temppuja soittaessasi säädät,
muut soittajat varjoosi jäävät.
Haltioissani katson sinua,
muttet edes huomaa minua.
Ei se haittaa ollenkaan,
kunhan sua vain katsella saan,
istun siinä ilosta itkien,
kun poistut lavalta silmää iskien.
Et sinä pidä minusta kumminkaan,
se kuuluu ilmeisesti vain ohjelmaan,
mitään välillämme ei tule olemaan,
olet mulle vain unelmaa.
Ystäväni istuvat salin toisessa päässä,
poikaystäviensä sylissä.
Mä aina yksinäni oon,
jään kavereideni varjoon.
Forever alone, siltä musta tuntuu,
ei muut tiedä, kuinka paljon sattuu,
yksin olla, seinäruusuna istuu.
En tunteitani voi kadottaa,
vaikka ihmiset painostaa,
en häntä voi unohtaa,
tunteita tukahduttaa.
Minkäs sille voi jos rakastaa?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava, nätti runo :)
Koskettava, nätti runo :)