Minä seison tätä lattiaa
niin kuin olen seissyt sadat kerrat
Kuunnellut kuiskeita kaukaa
Kaikuja menneistä
- - -
Mutta hahmosi ei suostu olemaan varjo
ei sijoittumaan seinänvieriin
Jäämään selkäni taakse
Kun käännyn
Olet siinä niin vahvana
- - -
Ja Sinun katseesi kertoo kaiken
Sanoo - rakkaus on tässä
Se on tässä nyt
- - -
Sinun syliisi minä olen kasvanut kiinni
niin kuin olen seissyt sadat kerrat
Kuunnellut kuiskeita kaukaa
Kaikuja menneistä
- - -
Mutta hahmosi ei suostu olemaan varjo
ei sijoittumaan seinänvieriin
Jäämään selkäni taakse
Kun käännyn
Olet siinä niin vahvana
- - -
Ja Sinun katseesi kertoo kaiken
Sanoo - rakkaus on tässä
Se on tässä nyt
- - -
Sinun syliisi minä olen kasvanut kiinni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
maailma onkin paljon
valoisampi paikka :
halissa
sateenkaaret, revontulet
auringot ja kuut..
ja kaikki muut ..
:)
asuu tässä runossa
tunnepitoisia sanoja,
lähes yöttömän
yön tuoma viimeinen
pilkahdus siitä
ensimmäisestä maailmasta
hyväilyjen mieleen
palannut ajattomuus,
joka oli pukeutunut
parhaisiinsa
ollen ilot
ja surut,
jonka
vannomaton
uskollisuus
ikävissään
loi
kasvaen syliin kii
UPEA runo ja se saa mielen hymyilemään!
Sivut