Yhtäkkiä tulevat kyyneleet
aivan järjetön suru
Kipu ohimoilla
Vaikka päässä ei ole vikaa
se on jossain muualla
ja syvemmällä
sisälläni
Uskottelen selviäväni...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Miljoonittain kiitoksia <3
Yhtäkkiä tulevat kyyneleet
aivan järjetön suru
Kipu ohimoilla
Vaikka päässä ei ole vikaa
se on jossain muualla
ja syvemmällä
sisälläni
Uskottelen selviäväni...
Kommentit
Surun tunne runossasi, kokonaisvaltainen.
Riipaisevan koskettava ja herkkä.
Eikun pää pystyyn..
Minun päässäni taitaa olla jotain häikkää, kun se onttouttaan kumaajaa. Etenkin silloin kun palokärki puista pollaa koputtaa...
Koskettava on runosi.
Kuinka syviin kipu voikaan kaivaa uomiaan,
niin syvään että luulee sen jo unohtuneen....
<3
Joskus selviää kun uskottelee selviävänsä eli koteloituu pakon edessä ja menee vaan kuin robotti eteenpäin. Suruisaa luettavaa!
Tietty selviät!!!! Muuta ei ajatella edes sekuntteja enempää, ettäs tiedät!
Koskettava runo *hali*
Ylivuotokanva se sellainen kyynelkanava.
Mikä on?
Niin ne tunteet tulee ja menee omia aikojaan
vaikka järki sanoisi muuta.
Tsemppiä!
Koskettaa, uskon myös, että selviät
runo kuvaa hienosti pakahdutettuja (jos ei pakastettuja) tunteita ja sitä kun ne omia aikojaan purkautuvat, halusi tai ei. Hienoa on se että tulevat ulos ja jos uskottelee selviävänsä, on jo pitkällä selviämisen tiellä. Kiiitos tästä.
...ja selviätkin. :)
Sivut