Ihoani kulkevat väristykset
en tunne enää häntä
enkä läsnäoloaan
Hän on poissa
Astunut ulos siitä ovesta
siitä ainoasta ovesta
joka erottaa meidät
Ja eilen vielä ikuisuus oli niin pieni aika
- - -
Mitä minä teen
mitä minä voin tehdä
Mitä minä vielä voin tehdä
- - -
En tiennyt että voi olla näin kylmä
absoluuttinen nollapiste
Tyhjyys
- - -
Lasken sydämenlyöntejä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa Sinua.
Vain niin kuin
Sinä osaat:)
Hienoa!
Pah! Tunnelmasta toiseen. Jep!
Voi voi... löydän tästä omat tunteeni...
"mitä minä voin tehdä" juuri se päällimmäinen kysymys! Kumpa vain voisi olla tekemättä mitään, yrittämättä liikaa. Ja silti saada sen toivotun vastauksen... tyhjyyttä, ja kylmyyttä
on niin VAIKEA sietää... saati ymmärtää..
koskettava on runosi!
Jotenkin tästä tuli mieleen, miten tyhjältä tuntui oma eloni menettäessäni rakkaan ihmisen kuolemalle. Se oli nollapiste ja sydämenlyönnit tuntuivat. Hyvä ja koskettava runo.
Vahvasti on menetyksen tunne runossasi, upeaa silti on.
Vaikuttavaa on teksti on kyllä, aivan tässä lukijakin jäähileitä saa poskiltaan rapsia, vaik'ei mitenkään syyssä olekaan runon syntyyn, mutta niin tarttuvaa on kerronta, että flunssalääkkeillä pitää kylmettyminen estää.
Tartteekin mennä Finrexin sekotteluun.
Hyvä tämä todella on ja varmasti kaiken tämän kokenutta raapii tosi terävästi.
Jälleen jotain semmoista, mikä kaivaa todellakin pintaa syvemmältä ja aiheuttaa kylmiä väreitä selkään.
Tämä runosi riipaisee syvältä.
Voi Herran pieksut ja puupäät !
En tajua enää ollenkaan näitä runojasi nainen, vie ne nyt helkutti soikoon jonkun kustantajan suurjehun pöydälle - mää vaadin sitä !
Voih.... :( Runosi koskettaa syvälle sydämeen...
Voimakastunteinen, hieno runo!
Tule tänne sieltä! Napajäätikköretkikunnan tutkimusmatka on kohta alkamassa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa, saahaan ne sinunkin sytämenlyönnit tasasiksi:)Mie olen tunkemassa karhunraatoberberiä pääle ja heiniä pieksuihin...
M-a-h-t-a-v-a runo!
Sivut