Miten minä joskus toivonkaan
että saisin herätä kotona
omassa sängyssä
Ja herättyäni juosta raput alakertaan
kahvintuoksuiseen keittiöön
kevääseen kauan sitten
Katsoa äitiä silmiin
nauraa ja sanoa
Et ikinä arvaa mitä unta mä näin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava, herkkä runo. Itse en voi tuohon tilanteeseen samaistua, mutta yhtä ja toista sieltä menneisyydestä joskus tulee ikävä, ei sille mitään voi...
Niin. Tai joskus aamuyöllä istua tutussa keittiössä sisarten kanssa kertomassa äidille, mita sitten tapahtui... Ihanaa ikävää :-)
Haikeaa raikkautta.
Aivan ihana runosi lapsuutta haikailee, pidin paljon tästä :-7
nostalgiaa ja kaunista ...
Ihana rakkaudentäyteinen runo, lämpöä tulvillaan. Pidän!
Niin on, kultaisia muistoja heräsi.
Ne kuumat kesät ja inkkarileikit
lähimetsissä. Nahinat sisarrusten kanssa
ja isän moitteet, äidin helmassa pienet
itkut ja taas aurinko paistoi. Runosi on
valloittavan ihana. Varsinkin tähän aamuun
ihan passeli ;)
Herkkää, kaunista kaipuuta, joita silloin tällöin mieleen pulpahtaa, joidenkin lapsuus muistojen mukana toisinaan niinkin todellisina, että tulee tuoksutkin mukana.
Joissakin elämän tilanteissa tulee kaipuu menneisyyteen, hetkeen jonka haluaisi elää uudelleen ja toisin, koska sen vaikutus nykyhetkeen olisi oleellinen.
Ainakin minulla on ollut sellaisia tilanteita.
Vaikka hyvin herkästi sanotaan,"en hetkeäkään vaihtaisi pois", löytyy niitä vaihdokkaita varmasti monelta, eihän niitä tietenkään katua ja surra jatkuvasti tarvitse.
Erikoinen syvälle mieleen vaikuttava on tämä runo.
Tykkäsin tästä runosta.
Voi että oli kyllä ihana, haikea mutta kaunis. Tätä site itsekin aina joskus haaveilee, palata ajassa taaksepäin ja olla hetken verran äidin pikkutyttö :`)
Mukava, hyvä runo
Todella herkkää ja kaunista.
Todellisen pirteä nuorekas.
Herkkä sulkaynä
ja sitä jonnekkkin
johonkin
koti-ikävää niin moni..
Haikeus iskee tätä lukeissa. Kuinka monta kertaa sama ajatus onkaan käynyt mielessä.
Sivut