Huomisesta...

Aivan upea syksyinen runo.

Tästä tuli mieleeni Oiva Paloheimon runo lähtevien laivojen satama.

Upeaa utuisuutta, kuin irlantilainen meriballadi. Kumarrus!

Niinpä, onneksi aina tulee uuttakin... herkkä, kaunis, hyvä runo.

Kaunist, kaunista. Toivoa ja vanhasta luopumista.

Upeaa runoutta, mutta jäin koukkuun tuohon viimeiseen osioon... siinä on muutamalla sanalla koko syksyn ydin.

voi että on suruinen loppu, vaan runosi kertoo vuoden kulusta hienosti

Ai perkule kun on taas osuvaa ja tarttuvaa tekstiiii!
Lopetus on ihan huippu.
Jäätyneet rannat avaavat mahdollisuuden vetten yli kävelyyn usvaisille jättömaille.

Törmään täällä sivustolla uskomattoman taitaviin runoilijoihin. Kiitos  että kävit sivullani

Syksyinen haikea tunnelma huokuu runostasi, ja että se hetki on käsillä nyt. Hieno!

Onps tämä aivan upea runo. Jotenkin kauniisti soljuva, rauhallinen tempoltaan, kaunis ja surumielinen. Loppu tekrr kylmät väreet. 

Pidin runosi polveilevasta tunnelmasta. Lopetus oli hieno.

Onko huominen tulevaisuutta?  Se voi olla myös mennyttä! Luonnon syklinen aika tuo yhä uudelleen menneet talvet, keväät, kesät ja syksyt.  Luonto kaikista uhkakuvista huolimatta antaa meille uskoa, niin olevaan kuin tulevaankin.  Jättömailla on usvaa, mutta kun usva hälvenee ja maailma kirkastuu, niin se on todistus: suurinta on rakkaus.

"Jättömailla on ollut usvaa
niin monena aamuna " helmi koko runo, kiitos.

Upealla tavalla kuvailtu, kuinka syksy tekee tuloaan.

Vahvasti päästää ihon alle väreitä tämä runo.

Niin moni jo upeaksi kehunut, joten liityn kunnioittavasti seuraan.
Upea on!