Ei se miten sä puhuit
vaan se kaikki muu
Se miten sä kuuntelit
Sun käteski kuunteli
kun ne kosketti
mun ihoa
Eikä sekää mitä sanottii
ja jätettii sanomatta
Vaan se mitä tehtii
Kun tuulen ääni
oli enää...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä ja kaunis hetki runossasi..
Herkkää yhteenkuuluvuutta
Vahvoja tuntoja runo täynnä:)
Pidän enemmän alkuosasta. "Ei se miten sä puhuit vaan se kaikki muu, se miten sä kuuntelit, sun käteski kuunteli kun ne kosketti, mun ihoa". Se on hieno runo. Mutta lopetuksen ansiosta toimii myös kokonaisuutena - mystismäisen super loppulause.! :)
Upean herkkää,pidän.
Aijjaijai ;) Ihanaa... :)
Hieno...
Kaunista ja herkkää!
Jännää! Tärkeän tiedostaa kyllä.
Kauniisti kirjoitat:)
"Sun käteski kuunteli
kun ne kosketti
mun ihoa" - cool. :)
Hieno! :)
Tätä olen lueskellut jo monta päivää... ja tykännyt!
Hieno tunnelma.
...vain kuiskaus meissä... jostain syystä toi jatko tuli heti mieleen : )) Hyvä, kaunis runo
Aivan, miten tuota nyt edes osaisin taas sanoa kuinka likan sormet onkin osanneet ja pää synnyttää tämän.
Moon sanaton !
Aivan ihanaa taas Sinua
tykkään ihan hiRveen paljon
kiitos
Herkkää kaunista kerrontaa, näin kevyesti etevää runoa on helppo lukijan seurata.
Tämä etenee jouhevana, säilyttäen ajatuksen kasassa saapuen päämääräänsä, mahdollisesti häiritsevien äänten häipyessä kuulumattomiin.
Hieno on runo.
Sivut