mä vaan katon sitä sun kuvaa
uudestaan ja uudestaan
sitä jossa sä hymyilet
oot onnellinen
ja mä muistan sen iltapäivän
ja sen miten me oltiin
miten me oltiin
rakas
niin lähellä
uudestaan ja uudestaan
sitä jossa sä hymyilet
oot onnellinen
ja mä muistan sen iltapäivän
ja sen miten me oltiin
miten me oltiin
rakas
niin lähellä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kun oikein ketuttaa
Niin onnellinen muisto,kauniin herkkää,pidän.
Ja tuo nimen toisto lopussa toimii kuin kirjeen sulkija, piiloittaen kaiken sen herkän rakkauden, -mitä on silloin sinä iltapäivänä tuntenut-, kuoren sisälle vain hänen luettavakseen rivien välistä.
Sivut