isoäidin sekalainen reseptiloota - 18

Henkosia pienoisia
omavaraistalous
haikuja henkosia
liikutaan
kiikutaan
 

Ensin päätin tällä kertaa tarttua runoosi siinä muodossa, miten tämä on tähän sanoiksi eteeni aseteltu. Katsoin vaan kuvaa ja ihastelin. Tätä kulmaa en ollut aiemmin tästä sarjasta ajatellut. Nyt oli hetki sille. Näenkin siinä osan ihmistä, joka on touhuissaan kuin isoäiti voi vaan olla. Hän on menevä, puuhissansa itse varmuus jotenkin minun silmissäni, sellainen esikuvamalli kaikkine särmineen, mitä olet hänestä jo paljastanut. Hän ei kuitenkaan ole tarunhohtoinen vaan tosikelpoinen kaikkine ihmeellisyyksineen ja erikoistaitoineen. Hän pärjää itsenäisenä, hän on selviytyjäainesta, hän on lämmin ja lempeä, hempeä samalla, vaikka ei sitä helposti näytä. Tämä kessunkasvatuskuvaus ei kuitenkaan ole likimainkaan mikään tupakkimummon tarina minun mielessäni ensisijaisesti, vaikka sen voisi niinkin lukea. Se on vasta toissijainen tulkintani. Löydän tästä enemmänkin kasvutarinaa, että noihin mainittuihin itsenäisyyteen, selviytymiseen ja oman tien kulkemiseen mummo on elämänsä saanut rakennettua. Ne ovat hyviä aineksia, aineksia joilla hän elämäänsä leipoo tai marinoi. Hienoja kielikuvia tässä on useita enkä ala niitä sen enempää erittelemään. Upea runo.

Kessu polttaa kieltä
vaivaahan se mieltä,
ohjeesta olkinuoraa
suoraa taidan keriä
eriä muutaman testata,
josko taittuu röökinhimo
Tonttu-Timon,
tai sen Tiinan,
liehuletin sievän...
Hymyllä kiitän!

savu täyttääkammarin varmaan, ulkona ois ois tilee tuprutella

Lieneekö tonttulassakin päin tupruttelu jo menneen talven lumia, taitaa olla parempi tuprutella savuja vähän isommista kattojen piipuista.