Harmaapartainen mies

Huokauksen Ihana.

Tässä oli kaunista kaipausta. "...sitä yhtä ainoaa..."
Tämä runo herättää kysymyksiä. Miten kohtasitte, miten erositte, minne tämä "yksi ainoa" mahtoi joutua.
Mutta joka tapauksessa tässä on ihan aitoa tunnetta.

Koskettava, herkkä, kaunis. Täynnä ikävää. Hieno runo!

Harmaa ihmisen pinnassa, pääkopassa - se kertoo vuosista ja eletystä elämästä. Ellei sitä itsellä vielä ole, kannattaa sitä kaivatakin vierelleen.

Tuo suudelmien etsiminen on jotain omaa luokkaansa olevaa kuvitusta, niin kuin kyllä kaikkikin tässä * huoks *

Lämmöllä ja rakkaudella ajattelet, kaipaat tuota miestä. Ihan kuin jokin olisi kypsynyt mielessäsi hiljalleen ja nyt selvinnut selkeäksi tunteeksi. Niin aitoa tunnetta välitit runollasi. Jäin miettimään, onko tuo mies lähtenytkään ikinä pois vaiko niin rakas, että kaipaat joka hetki kun hän ei ole lähelläsi.

Viimeistä säettä vaille oikein hyvä. Itse ajattelisin runon loppuvan säkeisiin: Ihollani vielä unen kasvattamat/värjäämät/värittämät huulet. Mutta sinun runosi.

Kaunis, kaihoisa runo, hieno

ihana tunnelma pidin paljon

Mie en edes tiedä minkä värinen partani on, kun emännän määräyksestä pitää karvat ajaa pois vajaan millin mittaisina.

kaunista tekstiä kaihoisaa