Pelosta...

Aivan kuin yhdistäisin tämän eiliseen tapahtumaan,jota jokainen tulkitsee omassa sisimmässään itsensäkaltaisen tunnetapahtuman. Positiivisuutta on se ettei anna pelon voittaa tai jos vaan niin hetkeksi vain - on kohdattava huominen itsensä kanssa,löytää tavallaan itsensä uudestaan vahvistaen omaa minuuttaan/-elämäänsä. Vain etsien löytää itsensä uudemman kerran jos hetkeksi jotain on kadonnut pelkäämällä.
Voittaa itsensä ja elämänsä !  Olet nasevasti luonut runon johon on hyväkin ripastautua lukemaan että tuntemaan runon olemmassaolon vaikuttavuuden.

Niinpä, joskus on pakko kohdata pelkonsa... hieno, vahva runo.

Elämän möröt on kohdattava ja silloin löytää itsensä

Todella koskettavia olemuspuolia tässä. Ehkä saamme lisää mielenvoimaa vaikeuksien kohdatessa.

Onpa tämä hieno runo. Ja loppu kruunaa koko komeuden. Kyllä sinä kirjoittaa osaat, hyvinkin hyvin. :) Jes.

Meidän täytyy entistä enemmän pitää huolta toisistamme.

Pelollakin on tehtävänsä, runon loppu on lohduttavan hieno

Tätä runoa en voi irroittaa yleisemmälle tasolle, kun viime aikojen terroritekojen jälkeen on pakko huutaa: Ei pidä antaa pelolle valtaa! Ei pidä myöskään antaa valtaa Vihalle - se on runon lopun sanoma!

Osui ja upposi.