Elämästä...

Oli se entinen pappikin kysynyt ripareilla eräältä tytöltä, että mikä on tärkeintä elämässä.

Tyttö oli vastannut: - Jotta me naiduiksi tulisimme.

Tais mennä hiemän mönkään palaute tämä.

Joskus käy noin ja runominältä se käy aina

Suuri kysymys. Runossasi vastaus jää avoimeksi,
mutta jokaisella vastaus on omanlaisensa.

Täysin samaa mieltä kuin Anjuska!

Tuohon kysymykseen voisi saada monta erilaista vastausta... mun olisi hyvin yksinkertainen: elää. Hyvä runo.

Joskus vain oikeat sanat löytyvät, ikäänkuin itsestään.

oikeat sanat
jossain kohden, tärkeimmät...
 

Taidokas kooste =)

Allekirjoittanut ei varmaan osaisi enää edes vastata kysymykseen jos se esitettäisiin, mutta tämä runo on oivallisesti koottu otsikon mukaisesti. Varmaan saan olla ihan julkisesti hieman kade ehtymättömälle sanakirstullesi/ajatuksillesi, terveellä tavalla se kuitenkin vielä ainakin on sanottu. 

Tää sun runo on ainakin tällä hetkellä tärkein asia mulle. Ja johan se jäi vastausta odottamaan. Eikä sitä tietää voi, koska tää elämäkin on niin pahasti vielä kesken.
Aika venkulan runon olet tehnyt. Sä oot mestari näissä..kin.