nenäni haistoi sen tuulen
mikä tuoksuu toisen meren suolalta
juuri ennen myskyä
taivaanranta oli vielä kirkas
mutta lokit tiesivät jo
ne olivat lentäneet kaukaa
ja niiden huudoissa kuului laivojen kieli
sumutorvien soitto
karkeat puheet
pelko
- - -
kannoin puut tupaan
niin täällä tehdään
niin on aina tehty
isojen edellä
- - -
uunin lämmössä on helppo unohtaa
mikä on tuleva
jos on
ja jos ei
onpahan puita
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuoksuja ja tunnelmia.
Kaiken lopuksi ihana päätöstoteamus.
Tuohon uunin lämpöön voisi jäädä lillumaan.
hymyilevät veneet haavesaareen liukuvat,
mutta surunsaareen soutavilla on vuotavat airot,
vaan merkitys suurin on sillä, onko saari meren vai järven kontakti.
Ja ne puut, olen kantanut muutaman motin ;) ja lämpö saa
uneksimaan, hmmm, mistä vaan ;)
Sivut