hän on
tuohisydän,
posliinikello heilumassa
vuoren rinteellä
ja vaikka hän tietää,
että savuiset roviot
vaeltavat yhä lähempänä
ja jonain päivänä
vuori kyllästyy
suuruuteensa,
murenee nauraen
pieniksi palasiksi
ei hän
pelkää
hänen sielussaan
linnut lentävät
jo vapaana
tuohisydän,
posliinikello heilumassa
vuoren rinteellä
ja vaikka hän tietää,
että savuiset roviot
vaeltavat yhä lähempänä
ja jonain päivänä
vuori kyllästyy
suuruuteensa,
murenee nauraen
pieniksi palasiksi
ei hän
pelkää
hänen sielussaan
linnut lentävät
jo vapaana
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut