Onko se koskaan ohi
Maa tärisee
Maanjäristykset rikkovat valtavienkin rakennusten rakenteet
Onko tässä lopun sinfonian alku?
Maailmanlopun enteet
Ihminen ja eläin värjöttää ja värisee
Tsunamit ja hyökyaallot vyöryvät päällemme
Vesi meidät hukuttaa
Luonto vertahyytävällä voimallaan meidät tukehduttaa
Tulivuoret sylkevät laavaa polttaen talot ja puut
Sulattaen metallin
Aiheuttiko ihmisen käytös tulivuorten purkautumisen?
Totuus on se että tektoniset laatat liikkuvat
Aiheuttaen tulivuoritoimintaa ja maanjäristyksiä
Ajan mittaan nämä mannerlaatat liikkuvat ja vaihtavat paikkaa
Aiheuttaen monenlaista tuhoa ja haittaa
Myrkylliset kaasut tainnuttavat ja surmaavat
Tuhka täyttää taivaan
Mutavyöryt hautaavat alleen
Monen toiveet tulevaisuudesta
Moni rukoilee pelastusta
Voimattomia olemme vielä katastrofien edessä
Luonto iskee kädenkäänteessä
Salamat välähtelevät ja hakkaavat maata
Sähkö tuhoaa elektroniset laitteet
Sade piiskaa ja montaa piinaa
Happosade suojattomat polttaen ihoa alleen hautaa
Raekuurot paukuttavat peltejä ja rakeet murskaavaat ikkunoita
Tornaadot taifuunit ja pyörremyrskyt paiskovat meitä rakennukset tuhoten
Ei hyvä tule uhoten
Hälytyssireenit kehoittavat pommisuojiin
Jotkut turvautuvat suuriin vuoriin
Planeetta voimansa näyttää
Vääntelehtii ja voimallaan elehtii
Vihalla osan sydämistä täyttää
Aiheutimme tämän itse
Tehtaamme puuskuttavat myrkkyä ilmaan
Jätteemme valuu maan vesiin
Sademetsät tuhotaan hakkaamalla ne pois ihmisen tieltä
Meitä suojaava otsonikerros kärsii ja vähitellen hupenee
Luonnon tuho näin etenee
Ultraviolettisäteily meitä korventaa
Mikä olisi vielä karmeampaa?
Vesistöön päässyt öljy tappaa linnut ja kalat
Onko tässä jo kauheimmat ekokatastrofin palat?
Mikä avuksi kun
Planeetta tuskasta huutaa
Saattaa kosminen voima meidät tuhkaksi muuttaa
Toivoa silti on
Ei ihmiskunta ole ponneton
Teknologia on aseemme kirkas
Ihmismieli on yllättävän kekseliäs nerokas ja vilkas
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on ollut tiedossa jo kauan,
ettei Luonto kestä enempää.
Silti ei ihmispolon käytös ole juurikaan
muuttunut paremmaksi.
Jotain on vihdoin alettu tehdä,
mutta onko liian myöhäistä?
Surullista!
Mutta kuten kirjoitat, aina on Toivoa!
Ihminen keksii, hän säätää ja osaa.
Me runoilijat rukoilemme, kuten monet muutkin,
ja me kirjoitamme,
meillähän on kyky nähdä syvemmin kuin muilla.
ERITTÄIN TÄRKEÄ RUNO! Kiitos.
Sivut