Sonnustautuneena mustaan panssariin
Ainoa toverini hurmeen peittämällä kentällä on musta miekka
Valkoiset hiukseni lepattavat tuulessa
Ja ne tulevat minua vastaan
Nuo karmeat hirviöt, jotka himoitsevat verta
Niitä on vielä sadoittain
Sydämessäni palaa puhdas raivo
Kostoni on oleva täydellinen
Tapan ja teurastan jokaisen vastaantulijan
Miekkani on yhtä ruumiini kanssa
Terävät kynnet ja hampaat pureutuvat panssariini
Silti ei ole pelkoa
On vain kosto
Ja hirvittävä kuolemannälkä
Yksi toisensa jälkeen ne kaatuvat silvottuina
Kunnes jäljellä on vain tuulen kuiskaus
Hirvittävä näky edessäni
Maailma palaa
Lyön miekkani maahan ja polvistun yhdelle polvelle
Nojaan tuohon kuoleman tuojaan
Ja sanon kiitosrukouksen jumalattarelleni
Rakkaimpani on nyt kostettu
Yksi kyynel vierähtää poskelleni ja kristallisoituu siihen
Tänä hurmeisena päivänä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän siitä miten voimakas tunnelma tässä tekstissä on ja voi vitsi minkämoisia kuvia mielikuvitusteatteri tähän päähän loi. Pidin.
Sivut