haavissa on reik(i)ä - tunnelmallinen tupailma

omaa osaansa

tullen, mennen, palaten

kukin esittäin

työmarkkinatalouden

paikkoja hakiessaan



kaikkeudessa

kuten keilasalilla

uraputkia

kiertoradan laidalla

eläville pätkitty



avaruutensa

läjitysalueella

ilmakehässä

ensimmäinen taputua

kuin toiselle poskelle



ajan saatossa

yleisönpalvelijan

varjeltavana

omat salaisuutensa

kuten arvostuksensa



puistokemiaa

metamorfooseinensa

joukko-opissa

kellä milloinkin mikki

avoimena alallaan



kiertelemättä

kaikkialla kaiketi

kannatettavaa

kukin, kulloinkin korvain

kertakuulemallakin



omansalaisen

omanajankuvauksen

kukin, kulloinkin

saa tapiseeraillessaan

omimmassa tilassaan



omiakseensa

osakseen toisen osaa

oikoaksensa

omaa oikeuttansa

suurin piirtein suullisin



niin muodoin kuvin

muistoista heijastuvin

viittaa uksineen

itse tietä aukomaan

unelmaansa kaukomaan



aloillaansakin

hivuttamatta lainkaan

huomaamattomin

elähdytetyin elein

etuja esiile suo



on hyvä olla

sen verran rohkeutta

että uskaltaa

ymmärtää myös peljätä

samoin kuten rakastaa