miten väärin muistatkaan kaiken
luomien liikkeen rauhoittuessa
hymyn ilman karetta
kapeat poskipäät vailla punaa
kämmenselissä kohonneiden suonien kartta
rakas
kuvittelet senkin
että kauneus olisi pukenut minua
( se oli ikuinen unelmani )
tiedän ajatuksesi
kun minua ei enää ole
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pureutuu pinnan alle mausteenaan ripaus katekruutta. Kauneutta.
Vahvoja sanoja.
Upea runo joka koskettaa syvältä!
Rehellisyys kannattaa,hieno,pidän.
Runojen runo kiitos tästä on suosikkini!
Syvältä raapaiset.
Koskettavaa, totta ja niin kaunista.
Herkkä, hyvä runo
Sinulta voi aina odottaa sanoja jotka eivät petä
Hieno runo
Realiteetti on katsojan silmissä,upeasti esitettyä ajatusta
Upea on tekstisi jälleen. Siinä runominä liikkuu sanojen tuolla puolen ja kehoittaa sen aikaiseen rehellisyyteen.
Vain suuri olemassaoleva tunne antaa siihen mahdollisuuden kaikkeen tuon sanomiseen nyt.
elämän kulmakivi
alkaa jo otsikosta
Suljetuin luomin ommeltua runoa, tyynen hiljaista lähestymistä kohti elämän viimeisiä rivejä. Ei tämä ole kipeää kirjeenvaihtoa toisella puolella jo olevien kanssa, vaan koskettavan kaunista tummaa, surevia sieluja lohduttelevaa rehellisyyttä. Luet ne kämmenselästäsi taitavasti, myös ne kauneimmat, taivaansiniset tunteet.
Tällä runolla olet lähellä ja tästä rehellisyydestä haluaisin palasen.
Suosikkeihin. Rehellisyydessään niin koskettava ja kaunis on runosi..
Vau, Tämä runo!! ... kiitos!
Yksinkertaisesti hieno!
Tunnelmaltaan, sanomaltaan...
kaikelta osin täydellinen runo.
Luin saamiasi kommentteja, (yleensä en niin tee) ja moneen mielipiteeseen voin yhtyä täysin sydämin.
Oikein hieno tämä. Tunnelma rauhallinen, tosi.
jopas on teos.. erinomainen
Mielelläni ylistäisin nyt /kämmenselissä kohonneiden suonien karttaa /kapeat poskipäät vailla punaa/ mitä viisautta, kauneutta ja näkemistä! Aito ja rehellinen kuvaus siitä, miten voi nähdä toisin, mutta myös oikein. Kauneutta tämä runo täynnä.
Huima tietoisuuden piirto!
Sanattomaksi tässä jää... :)
Kaunis, koskettava runo.
Vahvan alaston runo. Ei koristeltu kauneudella vaan elämällä - sillä näkymällä ja tunteella joka on vallitseva runon syntyhetkellä.
Olla rehellinen - juuri niin. Tämä otsikko koputtelee lukijan sydämenovea.
Lukija ottaa runon haltuunsa, pohtii sitä alavireisesti, hyväksyy kaikki ajatuksensa jotka kumpuavat teoksen myötä. Kieli- ja mielikuviin syntyy sairautta, melangoliaa ja surua.
Ihan älyttömän upea runo taas Sinulta !!
Runosi nimi pysäyttää ja laittaa miettimään rehellisyyden merkitystä sanoissa, eleissä, ilmeissä, kaikenkaikkiaan. Muistotkin monesti värjääntyvät kauniimmiksi tai joskus kauheammiksi kuin tilanteet ovat olleet. Hienosti kurkotat jonnekin tulevaan aikaan runollasi. Jotenkin tuntuu, että runossasi on kaksi tunnetta vastakkain. Kun elämää ja ihmissuhdetta ajattelee kaunistelematta mitään, tavallaan tietää toisen tunteet ja ajatukset...mutta ehkä ei ihan kokonaan ja täysin koskaan. Joskus on hyvä saada kuulla rehellisti, tulipa mitä vaan...heittää naamiot pois.
Olen kirjoittanut muualle tosi otsakkeella Kun minua ei enää ole"
tiedän silti että on todellisuutta,
kirjoitettu juuri sillä koskettavalla taidolla
joka on minulle tuttu jo vuosien takaa.
:)
Sivut