Hän kantoi
taakkaa harteillaan
tuo vanhus
miettien kuinka
tämä elämä oli mennyt
Hän palvoi toisia
antoi kaikkensa
heille tarvitseville
Niin paljon rakasti
sydämeen tulvivat
kauniit sanat ihmisille
Vain häntä ei nähnyt kukaan
hän eli yksin toisten keskellä
itkien sielun kyyneleitä
Katseen hän luo toiseen
niin kauniin ymmärtäen
kuin usvasta nousee
hänen ikävänsä
ilon kaipaukseen
Missä oli hänen omansa
elämässä
Kuin nousee lintu
yhä uudelleen lentoon
niin hänkin löytää
aina elämän siemenen
Sellaisen,
jota hän suutelee
tarrautuen
elämän
ihanuuteen
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi