Hiiren koti

Hiiri heräsi aamulla se katsoi pesäkolostaan ulos lunta oli satanut paljon ja hiiri otti luudan käteensä ja alkoi lakaista lumia ovensa edestä pois. Tikka oli viereisessä puussa, mutta ei hiirellä ollut hätää ei tikka sille mitään tekisi

Hiiri otti pieni juoksuaskeleita keräsi pieniä risuja peäkoloonsa lämmikkeeksi kun ajatteli että pakkanenkin voi tulla taas kovaksi se toivoi kaveria että voisi lämmitellä toisen kainalossa

Vieraat olivat jo lähteneet pois ja yksi taisi olla vielä siellä pesän takanurkasssa häpeissään kun ei ollut poistunut toisten kanssa pois

Se oli nauttinut tyttöhiiren kemuista paljon ja haaveili että voisi talveksi jäädä sinne auttamaan hiirtä jonka oli vasta tavannnut
se tunsi että oli jo rakastunut ja kaipasi hellyyttä itselleen ja tahtoi myös antaa sitä toiselle

Voi kun hiiri oli onnellinen nähdessään toisen nukkuvan siellä nurkassa ja tunsi turvallisuutta ja lämpöä itsessäään.
Kysympä silta voisi se vieras jäädä sen kanssa tähän pesäkoloon koko talveksi niin oli rattoisaa ja mukavaa olla yhdessä

Niin ne sitten olivat yhdessä koko talven ja niillä oli hauskaa ei ollut kylmä, yhdessä ne katselivat pesäkolonsa pienestä ikkunasta kun jos satoi lunta ja toinen niistä hiiristä meni vähän aina lakaisemaan lumen niin ettei se peittänyt ikkunaa kokonaan

Aurinko alkoi jo sulattaa lunta kun Hiiret huomasivat että taitaa tulla jo pikkuisia niille. Ne valmistivat kauniisti petiä pienille niin että poikaset saisivat turvallisen olon tänne maailmaan syntyessään .

Tyttö hiirestä alkoi tulla äiti kevään aikana, ja se oli iloinen ja onnellien poikahiirikin oli myös iloinen tulihan siitäkin isä. Eräänä aamuna pikkuiset syntyivät vaaleanpunaisina ja reippaina aloittamaan elämän rakastavien hiirivanhempiensa lämmössä