Lapsuuden vankina

Seisoin pelokkaana koulun portilla
oli taas aika palata kouluun missä
oli niitä ilkkujia en uskastanut
ottaa askeltakaan jähmetyin,
sydän itki niin kovaa,
miksi minua aina kiusataan .

Olen kiltti ja hiljainen
en tee pahaa haluan ystäviä ,
ne kulkevat ohitseni
katsovat vain kummasti minuun päin
ja ne tönijät ja kiusaajat
tulevat ilkkumaan vaatteitani
ja kaikkea mikä minussa on.

Haluan juosta takaisin äidin syliin,
missä olet isä haluaisin hänet vierelleni
pitämään kädestäni kiinni kun olen onneton ja itken

Katson suurilla pelokkailla silmilläni ylös,
kuulen kellon soivan menen hiljaa
toisten perässä sisälle
riisun takkini naulakkoon
ja hiivin koulupöytäni luo .

Olen hetken turvassa koulutunnin,
kukaan ei tee pahaa istun ja jännitän.

Opettaja opettaa, mutta en pysty
kuuntelemaan oikein en keskity
ajatukset ovat vain siinä miksi
olen yksin ei kukaan ole kanssani koskaan
päivät kuluvat aina sama juttu.

Palaan koulusta itken,
minne menisin muualle
kuin kotiin , milloin löydän ystävän
joka on aina kanssani ja
puolustaa kun itse olen heikko ja pelkään

Käperryn iltaisin äidin kainaloon,
joka on niin lähellä ja antaa turvaa minulle .
Odotan että kasvan isoksi ja vahvaksi
silloin näytän maailmalle kuka olen
ja kiusaajat ovat jossain kaukana,
enkä koskaan enää itke kurjuuttani