Nousin vuorelle kevyesti
katsoin mitä siellä näin
itseni istumassa
keskellä kaunista maisemaa
Istuin kaatuneen puun rungolla
katseeni nousi ylös
näin intiaanimieheni tulevan ratsullaan
luokseni
Hän laskeutui kevyesti alas hevosen
selästä antaen kevyen liikkumavaran
meille kohdataksemme toisemme
Hellästi han puristi minut rintaani vasten
kuinka kaunista on rakkaus
siellä usvavuorella , minne löysin
tien itsestäni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno, unimainen on runosi..
Runossasi on yhteys ajaton.
Kaunis, lämmin runo
tämä on kuin kuvaus tai muisto
edellisestä tai tulevasta elämästä
todella kiehtoi minua tämä
mystinen ja kaunis runosi
Sivut